perjantai 28. tammikuuta 2011

Suppilovahverot haasteena

Nyt elämä rokkaa täydellä vauhdilla.  Olen takaisin omassa keittiössä ja laitan raakaruokaa joka päivä.  Astangaharjoitus sujuu kevyesti ja notkeasti.  Paluu karuun talvi-ilmastoon oli yllättävän helppoa. Osasyynä tähän pidän ruokavalion palauttaminen turbovaihteelle.

Eilen tuli seuraava haaste Anna Seppälältä:
Mulla on litrakaupalla kuivattuja suppilovahveroita ja nyt kiinnostaa, voisiko niistä tehdä jonkunlaista raakakeittoa tai-kastiketta. Sienet on herkkua, mutta en ole juurikaan törmännyt raakaruokaresepteihin, jossa niitä käytettäisiin. 

Sattumalta minultakin löytyi kuivattuja suppiloita kaapista enkä ole edes ajatellut tehdä niistä mitään kypsentämättä.  Joten kiitos inspiraatiosta Anna!  Tein niistä ja sesamsiemenistä peruskastikkeen johon lisäsin tällä kertaa parsakaalia ja kesäkurpitsaa.  Kokeilkaa muillakin komboilla!  Voi myös ajatella, että kastike tehdään muista siemenistä tai pähkinöistä.  Varma hitti olisi cashewstä tehty kastike.  Tänään tuli kuitenkin tehty sesamista koska olin jo laittanut ne likoon aamulla ja minulla on taipumus tarttua cashewpähkinään aika usein.  Soijakastikkeen sijasta kokeile misoa.  Oli tarkoitus tehdä tummasta misosta mutta se olikin loppu kaapista joten korvasin sen soijakastikkeella.

Suppilomuhennos kahdelle:
1 dl suppiloita liotettuna 2 dl vettä
1 dl liotettuja sesamsiemeniä
1/4 dl soijakastiketta
3 taatelia
1/2 sitruunan mehua
2 cm purjoa ohuina viipaleina
5 cm kesäkurpitsaa
1 pieni nippu parsakaalia
Liota sienet ainakin tunnin ja purista vesi niistä. Lisää liotusvesi, valutetut sesamit, taatelit ja sitrunamehu blenderiin ja aja tasaiseksi kastikkeeksi.  Pilko vetsellä sienet hyvin hienoiksi. Viipaloi purjo, nypi parsakaalista tosi pieniä paloja ja kuutioi kuorittu kesäkurpitsa.  Sekoita ainekset kastikkeeseen ja tarjoile haluamallasi lisukkeella.
Bon appetit!

torstai 27. tammikuuta 2011

Kotona taas, kaalimehun ylistys

KIPPIS!!
Neljän viikon rankan astangaharjoituksen, auringonoton, skinsurffauksen ja intialaisen ruuan jälkeen olemme kotona.  Fiilis joogaharjoituksissa oli huippu ja tuli tunnollisemmin treenattua kuin koskaan ennen.  Yleensä olen ollut kokkina kaikilla Linon suomen retriiteillä mutta nyt  oli harjoitus etusijalla.  Loppupäivästä vain levättiin ja nautittiin elämästä.  Sosiaalinen elämä sai myös piristysruiskeen. Lähes sata joogia ympäri maailmaa.  Useat heistä tunnettiin jo ennestään mutta kuitenkin solmittiin paljon uusia tuttavuuksia.  Sain myös kutsun pitämään kahden viikon Astangaretriitin unkarissa heinäkuun loppupuolella.  Kerron siitä myöhemmin mutta katsokaa paikkaa täältä.  Paikka on siis maanpinnan yläpuolella, eletään aidoissa puumajoissa niin kuin pikkupojan unelmassa.  Tuli myös tilaus pitämään syyskuussa intensiivikurssi Kirunaan.

Sää oli kuuma ja juotiin paljon vettä. Pullovettä muovipulloista.  Se tarkoittaa, että olemme nauttineet paljon BPA:ta, Bisfenoli A, ns. huonoa estrogeniä.  Viime syksynä kun käytiin David Wolfen seminaarissa hän puhui paljon muovipakkausten aiheuttamista rasituksista elimistöön.  Se, jota kiinnostaa voi googlata lisää aiheesta mutta tärkeintä on tietää miten puhdistaa elimistönsä näistä kemikaaleista.  David suositteli kuukauden pituisen kaalimehukuurin.  Olen juonut kaalimehua kunnon annoksina neljättä päivää.  Maku on raju vaikka sitä laimennan muilla mehuilla.  Eilen mehustin illalla
1 kg kaalia
300 g varsiselleriä
1 appelsiini
1 sitruuna
Maku oli aika raju muttei ylipääsemätön.  Sen kestää kun tietää miksi juo.  Puhdistuskuukausi meneillään, antaa mennä vaan.  Jos haluat miedomman kaalimaun niin sekoita fifty-fifty ananasmehulla ja terästä pikkasen sitruunalla.

Olen saanut mukavan määrän haasteita.  Haaste on tehdä perinteisistä ruokalajeista Rawfood versio. Tässä yhteenveto:
- maksalaatikko
- chili con karne
- makaroonilaatikko
Lista on lyhyt ja lisää mahtuu. Antaa tulla vaan!!

lauantai 1. tammikuuta 2011

Intialainen ruoka

Heti aluksi pitaa sanoa, ettemme syo paljon raakaruokaa taalla Intiassa.  Jos olisitte taalla ymmartaisitte miksi.  Aasiassa matkustaville vihje, ala koskaan kay keittiossa katsomassa missa olosuhteissa ruoka valmistetaan. Turha hankkia traumoja asiasta, johon et voi vaikuttaa.
Finnairin lennolla Delhiin olimme tilanneet aasialainen kasvisruoka.  Se on aina hyva valinta milla lentoyhtiolla tahansa.  Jatkolennoilla Trivandrumiin erikoisruokavaliota ei tarvinnut tilata.  Kasvisruoka on oletusarvo ja oli todella hyvaa. Taalla intian Keralassa kasvisruoka on vallitseva normi.  Se on myos helppo ymmartaa kuumuuden takia. Puolessakin tunnissa ehtii pala kala kehittaa bakteerikannan, jota et halua elimistoosi. Lihassa ja kalassa pesii bakteereita joita et valttamatta maista.  Huomaat ruokamyrkytyksen liian myohaan.  Pilaantunut kasvis maistuu pilaantuneelle, ei voi huijata huonoilla aineksilla.
Toinen nakokanta on etta liha on kallista tuottaa.  Miksi siis kierrattaa ruoka elaimien kautta sen sijaan etta soisi ruuan heti itse?

Taalla Kovalammissa asumme hotellissa, joka nayttaa kreikkalaiselta ja on italialaisen pariskunnan rakennuttama. He ovat meidan ihastuttavat isannat, jotka huolehtivat hyvinvoinnistamme kaikin keinoin.  Tulen viela laittaan kuvia Maurosta ja Marinasta heti kun saan kuvia siirrettya kamerasta.  Tama on siis kuvaton postaus talla kertaa.

Aamu alkaa kello kuudelta Hotelli Peacockin katolla.  Lino Mielen workshoppiin on saapunut noin sata Astangajoogan harrastajia ympari maailmaa.  Ekat ovat jo kello 5.30 paikan paalla.  Ensin avustan Linoa ja sen jalkeen teen omaa harjoitusta.  On mahtava fiilis taas paasta maestron valvovan silman alle vaantaytymaan haastaviin asentoihin.  Koen myos, etta on suuri kunnia paasta avustamaan muita heidan harjoituksessa.  Tama kunnia on jatkunut jo kahdeksan vuotta ja toivottavasti ei koskaan lopu.

Treenin jalkeen odottaa Paradeshin mahtava aamiainen.  Tama on jo oma luku josta kerron seuraavassa postauksessa.  Kuvia ja videoita loytyy  Jocken blogista.

Bon appetit!